Mihin on kadonnut esteosaaminen?

Nemon kanssa käytiin viime ja toissa viikolla kisailemassa parit Purina Openit. Tulostaso oli tasaista hyllyjen sarjaa ja joukosta löytyi niin täydellisiä katastrofiratoja kuin ihan ok suorituksiakin. Iltakisat vaan ei selkeesti ole mun juttu, kun työpäivän jälkeen ei vaan jaksa keskittyä. Ongelmakohtia löytyi ihan perusasioista ja seuraavat neljä teemaa toistui virheinä radoilla:

• Kepit
• sissänmenojen haku, vaikeammat keppiulmat
• keppien jälkeinen valssi/persjättö
• Keinu
• painava keinu > Nemo ei malta loppuun asti
• Rengas
• ihan älyttömiä sivuohituksia Nemolta. (Tätä käytiin jo treenaamaskin...ja oliko treeneissä ongelmaa, ei tietenkään)
• Lähdöt > ajoissa liikkeelle

Positiivista kisoissa oli, että puomitreeni tuottaa pikku hiljaa tulosta ja molemmissa kisoissa Nemo tuli puomin kontaktilla loppuun asti.

Milou'n tassut on nyt todella hyvässä kunnossa. Kortisoni selkeästi auttaa ja annosta on jo pienennetty.  Viime viikolla pääsin treenaamaan Akatemialle Milou'n kanssa ja tassut kesti hyvin. Ihanaa <3. Luulin, että Milou olisi ollut tauon jälkeen ihan pommi, mutta yllättäen se olikin tosi hyvin hanskassa. Viikolla kävin myös testailemassa Purinalla pikku pätkää samalla kun treenattiin Nemon kanssa yllämainittuja kisojen kompastuskiviä, mutta vielä Miloun kanssa täytyy varovasti aloitella hiekalla. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn, että tassut pysyy kunnossa ja kortisoni pästäisiin sykseyyn mennessä lopettamaan.

Viikonloppuna seurasin agilityn SM-kisoja. Hieman harmitus nosti päätään, kun oma kausi mennyt sairastelujen takia  penkin alle, mutta toisaalta en nyt jaksa kuin iloita siitä, että tällä hetkellä tassut on kunnossa ja pystymme käymään normaalisti lenkillä ilman tossuja. Terve koira on tärkein <3 Hienoja suorituksia porukka teki tiukassa paikassa. Erityisesti onnittelut treenikavereille Elisalle ja Kikille medien joukkuekullasta !

Tuomio

Milou'n anturoiden koepaloista ei selvittynyt mitään 100 % varmaa tuomiota, mutta split pawpadia nyt epäillään. Myös toista ihotauteihin erikoistunutta lääkäriä on konsultoitu. Kortisoni-kuuri on aloitettu ja sen avulla koitetaan saada anturat palautumaan. Mahdollisimmaan nopeasti annos vähitellen lasketaan minimiin ja lopetetaan. Nähtäväksi jää onko diagnoosi oikea, auttaako kortisoni (hyviä tuloksia on saatu aikaan ainakian beaucern Biitillä), tuleeko anturoista vielä agilityä kestävät ja päästäänkö enää koskaan kisakentille. Pettymys on ihan suunnaton ja kyyneleitä on tämän asian takia vieritetty enemmän kuin tarpeeksi. Tärkeintä on nyt kuitenkin saada poika terveeksi.

Treeni tuottaa tulosta

Helatorstaina otettiin auton nokka kohti vihtiä ja Hiiden Haukkujen aksakisoja. Nemo pääsi starttaamaan kaksi Muotkan Esan tuomaroimaa rataa. Ensimmäisenä oli hyppyrata, jonka keskellä hauska hyppykeskittymä. Rata meni suunnitellusti ja hyvin aina 13 hyoylle saakka, jossa välistävedon yritin tehdä valssi -sokkarilla. Jäin kuitenkin liikaa varmistaman Nemon tulemista vasempaan käseen ja sokkari oli tästä syystä myöhässä. Tuurilla sain kuitenkin Nemon tyrkättyä hypylle 14 ja rata jatkui. Tähän kuitenkin tuhraantui vähän ylimääräistä aikaa. Radan loppu meni taas sujuvasti ja maalissa en ollut varma että oliko suoritus ollut nolla. Tuloksiakaan ei kuuluteltu. Se, että en ollut nollasta varma,keroo milestäni jo siitä, että tuota yhtä kohtaa lukuunottamatta en varmistellut ja odotelut radalla vaan luotin, että Nemo tulee ohjauksiini perässä.

Vastaanotto 2 ja 3 välistä, heitto kakkoselle. Valssi 3 ja 4 hypyn väliin. Takaakiertoon. Twistillä putkeen. Pakkovallalssillä vastaan 6 hypyllä. Sokkari 6 ja 7 hypyn väliin. Valssi keppien jälkeen. 13-14 valssi-sokkari. 19 heitto takaakiertoon. Vastakädellä hypylle 21.

Seuraava rata oli todella sujuvan ja jusotavan tuntuinen agirata, jonka töppäsin A:n jälkeiselläputkelä. Ennakoin liikaa takaaleikkausta ja käänsin kroppaa kohti kauempaa putken suuta -> Nemo väärässä päässä putkea. Kuinka helpossa kohdassa sitä voikin mokata. No Nemo teki oikein :)

Viimeiselle agiradale en Nemoa ollut ilmoittanut koska nyt kesällä jos sattuu kuuma päivä,on kolme starttia Nemolle liikaa. Mielummin haluan että sille jää vähän "nälkä" ja halu tehdä lisää.

Lopulta tuli myös ensimmäisen radan tulokset ja nolla se oli ja vielä sijoituttiinkin kolmansiksi. Mahtavaa. Serti ei valitettavast siirtynyt enään kolmannelle kun kisaajia 20. Tärkeintä kuitenkin oli, että näissä kisoissa yhteispeli toimi ja tekeminen oli sujuvaa. Pakka pysyi koossa koko radan ja se pakan hajoaminenhan on nyt ollut se meidän ongelma, jota on nyt talvi treenattu....joten voi todeta että treeni tuottaa tulosta. Seuraavaksi hiotaan kepit ja kontktit nopeammiksi niin sadaan ajtkin vielä hiukan paremmiksi.

German Turn

Jos on Milou'lla ollut vähän kurjaa, niin Nemolla on ollut sitäkin kivempaa. Sen kanssa oon päässyt viettämään oikein kunnon laatuaikaa kun Milou'ta ei ole voinut ottaa edes mukaan treeneihin. Viime keskiviikkona treentiin kauden päättäjäistreeneissä ja Nemoa ohjasi myös Nemolle ihan tuikituntematon tyyppi. Hyvin lähti Nemo ihan vieraan matkaan, niin mut hylättiin muutoman namipalan tähden. Puolessa välissä rataa Nemoon tosin iski ujous ja piti käydä tsekkaamassa että eihän se mami nyt mua hylännyt, mutta sitten taas jatkoi matkaa. Samoissa treeneissä myös mä pääsin ohjaamaan kahta maksikoiraa ja yhtä miniä (niin ja yhtä ihmistä). Hauskaa vaihtelua. Minin kanssa ohjaukseni meni ihan kaksinkerroin ;)

Torstaina Nemon kanssa valmentauduttiin Oreniuksella ja Lauantaina kisattiin Vuokkosilla Min Pin Teamin kisoissa kaksi starttia. Tuomarina AnneSavioja. Ekassa startissa tein keppien jälkeisen valssin huonosti, liian aikaisin ja Nemo jätti viimeisen välin pujottelematta. Tätä en jäänyt korjaamaan vaan treenin kannalta loppuun. Tuloksena siis hylly. Lopussa vielä kompastuin omiin jalkoihini ja kävin katsomassa pohjamateriaalia vähän tarkemmin. Ai miten niin vähän löysä ohjaaja? :P  Hypärillä en rytmittänyt päällejuoksussa riittävän selvästi ja Nemo tuli hypyn ohi. Tämä oli vielä sellainen paikka, että tiesin, että Nemolle vaikea, mutta silti sen mokasin. Nemo lähtee niin älyttömän helposti liikkeen mukaan ja jos en kunnolla lukita estettä, tulee ohi (->treenilistalle). Muuten ihan hyvä rata. Tulos 5.
Kisojen plussat ja miinukset:
-Keppien suoritukseen varmuutta. Nemo kestää hyvin kun kepeille jätetään, tai keppien takana tehdään jotain, mutta keppien edessä tehtävät ohjauksen häiritsee.
-Himmasi puomin kontaktilla
-ohjaus agiradalla varovaista ja löysää
-päällejuoksussa liikkeen mukaan
-kuumuudesta johtuen ehkä Nemolla ei vauhti parasta mahdollista
-löysästä ohjauksesta löysät pitkät kurvit
+Hypärillä ohjaus pysyi paremmin kasassa ja asenne parempi
+haki kepit hyvin
+pakkovalssit toimi
+hypärillä pysyin pystyssä ;)
+kokonaisuuten hypäri oli ok rata.
Kisoissa nähtiin myös tuttuja. Yksi HAUlainen, yksi Pukolainen, yksi Pilvimarjalainen ja yksi Akatemialainen. Kisojen jälkeen Nemo pääsi leikittämään paria koiravauvaa ja mäkin pääsin hoitoavuksi ihanalle pikkuiselle poikavauvalle. Ehdottomasti kisojen parasta antia :)

Päivän ratakuvat lainattu Miinan blogista:

Agirata 

Hypäri

Eilen treenattiin Nemon kanssa Jouni Vainioin opissa HAUlla. 28 esteen rata ja flow-fiiliskin löytyi taas. Saatiin jopa kommentti "ryhmän parhaimmistoa" Jounilta. En tiedä kertooko enemmän ryhmästä vai meistä, mutta kyllä se silti hymyilytti. Rata kokonaisuutena meni sen verran sujuvasti, että lopussa jäi aikaa keskittyä muuttamaan ohjauskseni twististä saksalaiseen hypyllä jossa koira piti saada kulkemaan S-mallisesti. Yksi uusi työkalu pakkiini kuten Jouni sanoi. Jostan syystä saksalainen on jäänyt minulle vieraaksi ohjaukseksi ja sen oikea suoritustapa ei sitten tullutkaan ihan selkäytimestä. Nemo katsoi hölmistyneenä vierestä kun kuivaharjoittelin ohjausta varmaan kymmenettä kertaa ja yhä Jouni sanoi, että "ei noin". Hiton idiootti ajatteli varmaan Nemo minusta ;) Jatkamme harjoittelua...ilman koiraa.

Este nro 1 oli rengas. Vastaanotto 3 putken suun edesta, pakkovalssi ja sylkkärillä putkeen. 4 pakkovalssi. 5 takaakierto ja päällejuoksu. 7 takaa ottamaan vastaan. 8 twist/saksalainen. 11 vastakäännös renkaalle. 16 takakierto, niisto. 19 takaa vastaanottamaan, sokkari. 23 pimeä putkikulma. 24 sokkari ennen keppejä. 26 sylivekki.

Tassujen tarinaa

Torstaina käytiin Milou'n kanssa jälleen Aistissa. Tällä kertaa otettiin nyt auenneista takajalkojen anturoista koepalat. Laaja verenkuvahan on otettu jo huhtikuussaja sieltä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Siloin päätettin vielä seurailla hetki ennen koepalojen ottoa, mutta ei se odottelusta nyt auttanut. Anturat oli alkuviikon ihan tajuttoman kipeät ja Milou selkeästi kivulias ja todella nuutunut. Ei halunnut liikkua ollenkaan vaan istui aina heti. Ei ollenkaan oma iloinen itsensä. Onneksi mulla oli vanhastaan kipulääkettä jäljellä millä helpottaa ressukan oloa. Torstaiksi saatiin sitten lääkäriaika ja oikean takajalan anturasta otettiin 2 koepalaa ja haavat tikattiin. Mukaan saatiin Vetramil voidetta anturoihin ja  kipulääketta ekoille päiville. Tuloksia nyt odotellaan. Anturat on nyt onneksi lähteneet paranemaan ihan suht hyvin, eivätkä näytä tulehtuneen, mutta edelleen tossut jalassa ja remmissä mennään pihalla.

Leikelty antura tällä hetkellä. Vajaa viikko koepalojen otosta.

Milou Aistissa A:n sylissä odottelemassa kotiin pääsyä. Ihan pikkasen vielä pihalla. 

Mukavat pikku torstai-kännit.

RumasanaRumasanaRumasana

Muutomat valmennukset on jäänyt päivittämättä, mutta eipä niissä ilmeisesti mitään hirveän mainittavaa ole tapahtunut.Äitienpäivänä trenattiin Nemon kanssa Huippis kouluttaa- treeneissä, joissa kouluttajana Laura Juuti. Nemon kanssa oli taas hyvä fiilis ja Laura sai minustakin kaivettua vähän rohkeampaa ohjausta. Pitää vaan opetela luottamaan koiraan. Putki-puomi erottelu toimi täydellisesti (joskin maanpinnalle palattiin omissa viikkotreeneissä keskiviikkona, jossa Nemo oli täysin unohtanut tuon taidon. Näinkin voi käydä). Miloun kanssa ollaan valmentauduttu tällä välillä kahdesti akatemialla. Yllättävän hyvin olen oppinut ohjelmoimaan itseni aina sopivalle tasolle koiraa vaihtaessa. Nemon kanssa täytyy olla itse sähäkkä, Miloun kanssa taas tyyni ja rauhallinen. On ne niin yö ja päivä ohjata.

Sunnuntaina käytiin Tanja Kotin taikakäsien käsittelyssä. Kummastakin koirasta löytyi jotain vikaa, mutta ei mitään kriittistä vikaavikaa. Miloulla taas vaihteeksi SI-nivel hieman jumissa ja tähän koitetaan apua nyt löytää vatsalihas treenistä. Eli ei muuuta kun abseja treenaileen.

Tänään pääsi kirosana jos toinenkin....ja kolmas. Milou oli päivän aikana purrut takajaloista etuanturat auki. RUMASANA RUMASANA RUMASANA. Olinkin just ehtinyt huokasta niiden suhteen ja herätellä toivoa että vihdoin tyyppi alkais olla terve ja vaivasta päästy. Olin jopa ilmoittanut molemmat pojat viikonlopun kisoihin. No ei tartte Miloun mennä. Rumasana.

Ei muuta.

Pelkoa ja kauhua rataantutustumisessa -> FLOW fiilis radalla

Eilen oli Esa Muotkan vetämä koulutus HAU:lla. Koska Milou’n tassut on edelleen epäkunnossa tai siis ei kestä rajua menoa hiekalla, niin parikseni koulutukseen pääsi Nemo. Ja voi pojat, mutta tällä kertaa Nemo todella yllätti. Se tosiaan näytti mulle, että älä yhtään mua vähättele, mä osaan!

Radalla oli 36 estettä ja rataantutustumisen aikana mietin mielessäni, että mihin helkkariin mä olen itseni taas lykännyt. Vähän liian kovaan porukkaan on tunkenu itteni treenaamaan (mä en siis tuntenut näitä muita koulutuksessa olijoita, mutta pällepäin niillä ei ollut samanlaista paniikkia silmissä kuin mulla, joten oletin niiden olevan ihan pro :P ). Mutta olin väärässä. Me oltiin ihan pro J

Alkuun käytiin rataa kohta-kohdalta läpi Esan kanssa ja muutamaan kohtaan tuli ohjaukseen muutosta.  Radalta löytyi myös Esan special, jota kuulemma viljelee kisoissa, missä puomilta mennään vinohypylle ja hypyltä puomin alla olevaan putkeen (19-21). Selvasti pidempi reitti on kuljettaa ulkokautta, mutta sisäkautta viedessä riskinä on, että koira menee puomille. Oikein ajoitetulla flipillä koira kuitenkin tulee nuollen puomin ohi putkeen sisäkautta tuodessakin (en olis uskonut, että Nemo, joka erottelutilanteissa helpommin valitsee puomin, saadaan tällä ohjauksella puomin ohi, mutta se toimi). Oikeaa ajoitusta tässä pitää mennä vielä treenaamaan lisää.

Tällä hetkellä Nemon kanssa ohjaus kulkee hyvin, ehkä jopa paremmin osaan sen kanssa rytmittää kuin Miloun.  Nemon heikkous on sen kaarrattelu, mutta toisaalta se lukitsee esteet niin hyvin jo kaukaa, että mä pystyn lähtemään nopeammin tilanteista pois ja sillä tapaa hillittyä kaarteita. Vauhtikin Nemolla on mielestäni koventunut (nykyään se myös kuumuu kentän laidalla aika kivasti). Olisi kiva saada ihan sekkarilla vertailtua joskus eroa Nemon ja Milou’n välillä. Tällä hetkellä Nemon kompastuskivi on puomin alastulokontakti (jonka projekti on jo aloitettu. Nemo siis himmailee). Myös keppien sisäänmeno vaikeammista kulmista täytyy ottaa treenilistalle.

Voi että mulla oli hyvä mieli näiden treenien jälkeen. En muista koska ois ollut tollanen fiilis Nemon kanssa treenatessa. Esaltakin saatiin tosi positiivista palautetta, että eihän näiden treenien jälkeen voinut kuin hymyillä J Vielä kun ois saanut ton fiiliksen purkitettua, niin voisin seuraaviin kisoihin vähän annostella samanlaista mielentilaa.  Koska pakko sanoa, että olihan Nemo ihan tosi pro, mutta kyllä mäkin aika hyvin eilen ohjasin (pieni omakehu ei kai haittaa, kun sitä ei kuitenkaan tapahdu kovin usein).

Tänään treenataankin sitten Akatemialla valmennuksessa Milou’n kanssa…nähtäväksi jää mikä fiilis on niiden treenien jälkeen.

 

Maanantaina saatiin muuten myös hyviä uutisia ensi vuoden treenien suhteen. Me päästiin mukaan HAU:n Huippuvalmennukseen.  Hakemuksia oli kuulemma ollut kolminkertainen määrä ja 12 valittiin (2*6 koirakon ryhmät). Joten kyllä tätäkin voi hurrata :)